Siirryn ajassa 30 vuotta taaksepäin. Olin maalaamassa huikean kaunista jugend-käytävää. Katsoin sitten aikaansaannostani.

Maalauksesta puuttui jotakin.

 

Sain päähänpiston maalata käytävään kaksi jänistä ja antaa nimeksi "väärä osoite."

​

Tästä alkoi naivistis-surrealististen maalausten sarja. Aivan kuin mieli olisi käännetty toiselle kanavalle.  Siihen asti olin maalannut hyvin perinteisesti: asetelmia, maisemia ja muotokuvia. 

​

Joskus ajattelen, että itse asiassa maalaan vain yhtä aihetta: lopulta kaikki on hyvin – kaikesta huolimatta.

 

Että toivo, lohtu ja ilo on kaiken takana.

Tuska, ahdistus, epätoivo ja tyhjyys

kuitenkin sumentavat näkökyvyn.

Tien näyttäjiksi ilmaantuivat

ketut, jänikset, kirahvit

ja muut Luojan luomat.